Kotona taas. Ehkä tämä jet lagikin alkaa tästä pikkuhiljaa helpottaa. Pari juttua on vielä kertomatta, joten asiaan.
Vegasin kuumuudesta jatkettiin matkaa vähän vielä lämpimämpään Death Valleyn kansallispuistoon. Siellä todellakin oli aika kuollutta ja todella kuumaa. Lämpömittari huiteli lähes 50 celsiusasteessa eikä laakson pohjalla juuri tuulenvirettä käynyt. Ja jos kävi, tuntui sekin iholla lähinnä polttavalta.
Death Valleyssa sijaitsee USAn matalin kohta. Ihan siellä asti ei käyty, ihailtiin maisemaa vain kauempaa, mutta merenpinnan alapuolella käytiin kuitenkin. Navigaattori oli vähän liian innoissaan, todellisuudessa korkeus oli n. -30 metrin luokkaa.
Joka paikassa varoitettiin ulkona oleskelusta, eikä turhaan. Esitteissä ja tienvarsilla myös kehoitettiin välttämään päällystämättömiä teitä auton ylikuumenemisen välttämiseksi. Kuumuus todellakin oli sitä luokkaa, että kukaan meistä ei ollut koskaan kokenut mitään sellaista. Sadan metrin kävely näköalapaikalle imi kaikki mehut ja sen jälkeen auton ilmastoinnissa pysyminen oli erittäin houkuttelevaa. Onneksi maisemista pystyi nauttimaan myös autosta käsin.
Death Valleysta otimme suunnan kohti matkan päätepistettä, Los Angelesia. Maileja oli välissä vielä turhan paljon, joten yöksi jäimme Ridgecrestin pikkukylään. Rankka päivä kuumuudessa oli takana, joten päivällisen jälkeen uni maistui, taas kerran Super 8 -motellin sängyllä. Pieni tason lasku Vegasin jälkeen...
-A + muut
Death Valleyssä koettiin myös unohtumaton kokemus, kun hävittäjä vilahti melko matalalla lentäen meidän yli tuossa Panamint Springsiltä kääntyvän tien alussa. T:K
VastaaPoista