Life in this city can bring peace of mind

(Journey - City of The Angels)

Blogin päivittäminen on jäänyt pahasti arkeenpaluun jalkoihin. No, mikäpä piristäisi sen paremmin kuin viimeisten matkapäivien muistelu vähän jälkikäteen.

Ridgecrestistä matkamme jatkui torstaina aamuvarhaisella kohti reissun viimeistä etappia, Los Angelesia. Suuntasimme samantien Route 66:n viralliselle päätepisteelle, Santa Monica Pierille. Saman tien autosta poistuttuamme virkistävä meri-ilmasto tuntui iholla ja tuoksui nenässä. En ollut tajunnutkaan, kuinka paljon olin kaivannut merta. 25 asteen lämpötila tuntui jopa viileältä ja varsinkin virkistävältä aiempaan verrattuna.

Nautiskeltuamme rannan tunnelmasta, kävelykadun hulinasta ja hyvästä itämaisesta ruuasta jatkoimme matkaa liikenneruuhkan läpi motelille (Beverly Inn), joka sijaitsi aivan Hollywoodyn laitamilla, Fairfaxin kaupunginosassa. Sijainti oli oikein loistava, keskellä kaikkea, joten mihinkään ei ollut liian pitkä matka. Aivan vieressä sijaitsi viihtyisä Grove -ostoskeskus sekä Farmers market, joissa vierailimme heti ensimmäisenä iltana. Iltapalat (sushia, kesärullia, taboulleh-salaattia ja kanasalaattia) haimme vieresestä kaupasta, jossa oli myynnissä pääasiassa luomutuotteita ja muuta hieman spesiaalimpaa. Kain mielestä vähän liian hipsteriä.

Perjantaina vierailimme heti aamusta Hollywood Hillsillä ihailemassa Hollywood-kylttiä. Kyltin näkee parhaiten kun ajaa N Beachwood Driven päähän. Auto vaan rohkeasti parkkiin tienlaitaan ja jalan kohti hevosfarmia. Portista sisään ja mäkeä ylös, niin johan on hienot näkymät, sekä kyltille että kaupungin suuntaan.

Hollywood Hillseiltä matka jatkui luonnollisesti Hollywood Walk of Famelle. Auto jätettiin Dolby-teatterin parkkihalliin. Sieltä ylös noustuamme saimme astella samoja portaita kuin leffatähdet astelevat saapuessaan Oscar-gaalaan. 

Tähtiä riitti ihmeteltäväksi. Ainakin pari tuntia taisimme kadulla viihtyä, mutta tähdistä tuli silti nähtyä vain osa. Yhtään elävää julkkista ei ikävä kyllä bongattu.

Illalla Kai halusi mennä treenaamaan Arskan ja muiden tapaan Gold's Gymille. Se ei ollutkaan ihan ilmaista lystiä, mutta kuulemma hintansa arvoista kuitenkin. A & L suuntasivat Venice Beachille. Fillarit vuokraamosta alle ja ei muuta kuin ihailemaan maisemia. Reilussa tunnissa ehti mukavasti katsella koko Venice Beachin ja jatkaa matkaa vielä Santa Monicalle asti. Pyöräily oli ajoittain melkoista poukkoilua vastaantulijoiden ja kävelijöiden seassa, mutta enimmäkseen mukavan leppoisaa lomapuuhaa. 

Lauantai, viimeinen kokonainen päivä vietettiin Santa Monican rantahiekalla. Aallot olivat hieman perjantaista madaltuneet, joten pääsimme kastautumaan Tyyneenmereen. Kävimme myös katsastamassa julkkisten asuinkulmat Beverly Hillsissä. Kyllä niissä lukaaleissa varmasti kelpaa asustella.

Auto palautettiin sunnuntaina klo 17 lentoasemalle ilman suurempia ongelmia. Hajonnut tuulilasikin meni vakuutuksen piikkiin. Paluulento oli oma seikkailunsa, sillä kentälle päästyämme saimme todeta, että lento lähtisi n. 1,5h myöhässä. Massiiviselle Heathrow'n lentokentälle oli varattu vaihtoaikaa alunperin n. 2h, joten heitimme oikeastaan jo tässä vaiheessa toivon jatkolennolle ehtimisestä. Onneksi heti puolen tunnin päästä lähtisi seuraava kone, jolle meidät ystävällisesti buukattiin. Juoksujalkaa koneesta ulos, junaan, bussiin (kyllä, Heathrow'lla terminaalista toiseen kuljetaan junalla ja bussilla), turvatarkastuksen läpi ja viime minuutilla koneen ovesta sisään. Ikävä kyllä samalla lennolla ollut suomalaisperhe ei turvatarkastuksen möhläilyjen vuoksi lennolle ehtinyt. Laukkuja emme todellakaan odottaneet mukaan saavamme, joten hieman hieraisimme silmiämme, kun näimme Laurin laukun rullaavan ensimmäisten joukossa Helsingin matkalaukkuhihnalla. Muiden laukut toimitettiin kotiovelle parin päivän päästä. 

Niin tuli päätökseensä tämö unelmiemme matka. Se oli kaikkea mitä olimme odottaneet ja myös paljon paljon enemmän. Kyllä nämä kaikki muistot auttavat jaksamaan arjen keskellä. Ainakin länsirannikolle jäi vielä niin paljon nähtävää, että sinne on suunnattava vielä joskus uudelle reissulle...

- Ansu + muut

P.s. Ainakin vinkki- ja budjettipostauksia olisi vielä tarkoitus rustailla kunhan arjen keskellä ehtii!

California here we come!

(Phantom Planet - California)
Kotona taas. Ehkä tämä jet lagikin alkaa tästä pikkuhiljaa helpottaa. Pari juttua on vielä kertomatta, joten asiaan.

Vegasin kuumuudesta jatkettiin matkaa vähän vielä lämpimämpään Death Valleyn kansallispuistoon. Siellä todellakin oli aika kuollutta ja todella kuumaa. Lämpömittari huiteli lähes 50 celsiusasteessa eikä laakson pohjalla juuri tuulenvirettä käynyt. Ja jos kävi, tuntui sekin iholla lähinnä polttavalta.

Death Valleyssa sijaitsee USAn matalin kohta. Ihan siellä asti ei käyty, ihailtiin maisemaa vain kauempaa, mutta merenpinnan alapuolella käytiin kuitenkin. Navigaattori oli vähän liian innoissaan, todellisuudessa korkeus oli n. -30 metrin luokkaa.

Joka paikassa varoitettiin ulkona oleskelusta, eikä turhaan. Esitteissä ja tienvarsilla myös kehoitettiin välttämään päällystämättömiä teitä auton ylikuumenemisen välttämiseksi. Kuumuus todellakin oli sitä luokkaa, että kukaan meistä ei ollut koskaan kokenut mitään sellaista. Sadan metrin kävely näköalapaikalle imi kaikki mehut ja sen jälkeen auton ilmastoinnissa pysyminen oli erittäin houkuttelevaa. Onneksi maisemista pystyi nauttimaan myös autosta käsin.

Death Valleysta otimme suunnan kohti matkan päätepistettä, Los Angelesia. Maileja oli välissä vielä turhan paljon, joten yöksi jäimme Ridgecrestin pikkukylään. Rankka päivä kuumuudessa oli takana, joten päivällisen jälkeen uni maistui, taas kerran Super 8 -motellin sängyllä. Pieni tason lasku Vegasin jälkeen...

-A + muut

That's what you get for waking up in Vegas

(Katy Perry - Waking Up in Vegas)
Aamu Vegasissa valkeni hyvin nukutun yön jälkeen rauhallisissa merkeissä. Hitaat aamutoimet, hotellin alakerrassa maittava, mutta melko arvokas aamupala ja sen jälkeen altaalle nauttimaan pilvisestä aamusta. Pilvinen ilma oli tosiaan helpotus, sillä lämpotila oli jälleen kavunnut yli 45 celsiusasteen.

Edellisen illan kävelyt kaupungilla jäivät sen verran lyhyiksi, että suuntasimme Stripille ihmettelemään toinen toistaan käsittämättömämpiä hotelli- ja kasinokomplekseja. Upeiden rakennusten ihmettelyn lomassa oli välillä pakko kulkea sisäkautta ilmastoitujen kasinojen ja kauppakeskusten läpi, koska paahtava aurinko paistoi jälleen kirkkaalta taivaalta. Kaupoissa pyöriminen ei tietenkään ainakaan Ansua sen edempää haitannut. Kolmelta satuimme sopivasti päivän ensimmäiseen Bellagion vesishow'hun.

Illansuussa vetäisimme päälle hieman kasinoystävällisempää asustetta ja suuntasimme hotellimme päärakennukseen, eli MGM Grandiin ja sen kasinolle. Myös Kai ja Raija saapuivat myöhemmin kasinolle käytyään ensin ihmettelemässä tv:stä tuttua Las Vegasin panttilainaamoa. Panokset pysyivät koko illan kohtuullisina ja vaikkakin house did indeed win, niin parin kympin häviäminen ilmaisten juomien ja tunnelman ympäröimänä oli todellakin kokemuksen arvoinen. Kasinolta suuntasimme ihastelemaan kaupunkia yövalaistuksessa, ja poikkesimme vielä ylivoimaisesti parhaan pikaruokaburgeripaikan eli Shake Shackin kautta katsomaan Bellagion upeaa vesishow'ta iltavalaistuksessa.

Kaiken kaikkiaan Las Vegas oli tunnelmaltaan ja ulkomuodoltaan juuri sitä mitä sen pitikin olla. Kaupungissa olisi helposti voinut viettää vielä muutaman päivän lisääkin, mutta matkamme jatkui kuitenkin seuraavana päivänä kohti Death Valleyn kansallispuistoa. (Koska Vegasin kuumuus ei ollut vielä tarpeeksi...)

- Lauri ja muut

Goin' places that I've never been, seein' things that I may never see again

(Willie Nelson - On the Road Again)
Seligmanin tilavasta ja viihtyisästä motellihuoneesta siirryimme aamupalalle samassa kylässä sijaitsevaan Roadkill Caféen, jossa söimme amerikkalaistyylisen aamiaisen. Letut tuskin ainakaan olivat jääneet auton yliajamaksi, joten niitä uskalsi syödä mukisematta. Matka jatkui Route 66:tta pitkin kohti Kingmanin kaupunkia. Raija otti ensikosketuksen Nissan Questin rattiin ja ohjasti joukkomme Kingmaniin.

Ajomatka oli niin lyhyt, että olimme Kingmanissa jo hyvissä ajoin ennen hotellin sisäänkirjautumisaikaa. Ulkona oli niin polttavan kuuma (n. 45 C), että käytimme ylimääräisen ajan ilmastoidussa K-Mart tavaratalossa. Motellissa oli onneksi uima-allas, jossa pääsimme hieman viilentymään. Illalla ajoimme vuorille pakoon kuumuutta, josta pienen etsimisen jälkeen löysimme paikallisen frisbeegolfradan, jossa pääsimme heittämään muutaman väylän.

Kingmanista otimme maanantaina suunnan kohti Las Vegasia. Arizonan ja Nevadan rajalla teimme pikavisiitin Hooverin padolle, jossa turistimassa ihmetteli massiivista patoa ja sen vieressä sijainnutta korkeaa siltaa.

Olimme perillä Las Vegasissa jälleen hyvissä ajoin ennen motellin sisäänkirjautumista, joten teimme etukäteen suunnitellun visiitin Las Vegasin North Premium Outletiin. Shoppailuun kului helposti useampi tunti ja kaikille tarttui mukaan myös ostoksia.

Iltapäivällä ajoimme Vegasin sydämeen, jossa Lauri ja Ansu majoittuivat Signature at MGM Grand -hotellissa. Lauri oli luvannut kustantaa Ansulle valmistujaislahjaksi tasokkaamman majoituksen ja kyseisen hotellin sviitti oli varsin kohtuuhintainen. Kai säästeliäänä miehenä valitsi edullisemman, mutta kuitenkin tienvarsimotelleja huomattavasti laadukkaamman Tuscany Suites & Casino -hotellin. Molemmat pariskunnat viettivät ensimmäisen Vegas-illan omillaan tutustuen kaupunkiin illan kuumuudessa, jossa lämpömittari kohosi parhaimmillaan lähelle 50 celsiusastetta.

- Lauri +muut